Viimeinen koulutusviikonloppu

Muutama viikko takaperin olin jälleen Isolla Kirkolla kouluttautumassa.
Eläintenkouluttaja opintojeni viimeinen lähiopiskelupätkä jossa keskityttiin asiakaspalveluun sekä koiran kipukäyttäytymiseen. Oli taas ihan mahtava viikonloppu ja täytyy sanoa että vähän sitä silmäkulma kostui kun lähti. Ihan mahtava porukka tässä ollut ja kouluttajat olleet T.O.D.E.L.L.A ammattitaitoisia sekä mahtavia tyyppejä !!! Kiitos kaikille!!!!

Koulutus on Eläinkoulutuskeskuksen (Klick) järjestämä ja voin kyllä lämpimästi suositella! Järjestävät myös verkkokursseja jotka erittäin pop myös :) Aikoinaan kävin oppimispsykologian perusteet kurssin (klick) heidän kauttaan ja sitä mukaa uskaltauduin mukaan opiskelemaan myös nämä eläintenkouluttajan opinnot.
Näillä markkinoilla kun on ties mitä huuhaa kursseja ja koulutuksia joista kiskotaan hurjat summat vaikka sisältö on täyttä tuubaa. Nimim. monta sataa turhiin koulutuksiin hassannut :/

Eilen saatiin yhden suuremman välitehtävän arviointi.
Avasin sähköpostin ja siellä viesti : Hei! välitehtävien arvioinnit on nyt luettavissa moodlessa...
Kurkkuun iski kuristava tunne, pallea kiristyi kivikovaksi mykkyräksi ja paniikki...JOUDUNKO UUSIA!!!!
Taustalla siis tosissaan tuo käsiongelma. Aijemmin oli aikaa notkua koneella kun tuo käsi ei oikein mitään puuhastelua kestänyt. Nyt kun se toimii niin koneella notkuminen on ollu ihan viimeisenä ajatuksissa....Hens...tehtävien teko jää viime tippaan :/
Noh. Kirjoitin sen kuitenkin ja palautin ajatuksena että menee rimaa hipoen läpi, jos sitäkään. Ja tietenkin ketutti armottomasti että miksi en ole aijemmin tähän paneutunut kun aikaa olisi kyllä ollut.

Siirsin hiiren linkin päälle jota klikkaamalla pääsee arvioinnin lukemaan. Otsa tuskanhikeä pukaten hengitin muutaman kerran ja klikkasin....Hitaasti kauhuissani luin muutaman ensimmäisen lauseen kunnes alkoi vähän helpottaa...kivinen pallea muuttui pikkuhiljaa normaaliksi ja kuristava tunne alkoi hellittää otettaan. Luettuani palautteen purskahdin hervottomaan nauruun silkasta helpotuksesta.
Arviointi oli ihan huippu! Niin sanallinen arviointi kuin numerokin. JES!

Koskakohan sitä oppisi luottamaan itseensä ja omaan osaamiseensa edes himpun verran?
Miksi pitää ruoskia itseään niin kovin aina?
Sitä kummasti vertaa itseään niihin kouluttaja-guruihin ja on sitä mieltä että sitten kun sinne saakka pääsen voin olla tyytyväinen.
JA PASKAN MARJAT!
Nyt taas peilin eteen hetkeksi katsomaan mitä sieltä tuijottaa takaisin.... Kukaan meistä ei ole täydellinen. Ei ihmisenä, ei kouluttajana, ei koiran omistajana, ei kasvattajana eikä minään.
Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta omiin kykyihin luottaminen ja niiden objektiivinen tarkastelu on asia joka olisi jokaisen osattava. Olisi osattava nähdä, myöntää ja ennen kaikkea olla YLPEÄ omasta osaamisestaan eikä aina etsiä vain niitä virheitä tai parannettavaa.

Menkäähän tänään ihmiset peilin eteen ja sanokaa sille ihanalle tyypille joka sieltä kurkkii takaisin että : Sä oot kuule aika mahtava just tollasena!

LittleMsTassunen