Tänään Typy (Countryloves Kind Hearts) sai rauhan.
Typy on kärsinyt nivelrikosta vuosia ja sehän on sairaus mikä ei parane, pahenee vain. Viime talvena jo oli tilanne se että Typy oli välillä kolmijalkainen... Eli jalka oli niin kipeä ettei astunut sillä ollenkaan. Kevät ja lämpö kuitenkin hieman helpottivat (plus ne kaikki kipulääkkeet mitä sai).
Viime viikkoina tilanne kuitenkin paheni huomattavasti. Kipulääkkeitä Typy söi jatkuvasti. Ensimmäisen kipukohtauksen myötä opiaatit lisättiin lääkerepertuaariin jälleen ja vaihdettiin vähän muiden kipulääkkeiden annostusta.
Kipukohtaukset kuitenkin jatkuivat ja eilen viimeisin kohtaus oli liikaa. Typy toipui kohtauksesta hyvin mutta aika oli nyt täynnä. Liikaa kipua ja liikaa kyyneliä.
Typy sai nauttia viimeiset hetket mökillä, paikassa jota rakasti yli kaiken, omien ihmisten ympäröimänä. Auringonpaisteessa viimeinen venematka, eläinlääkäriin.
Isäpuoleni hyvästeli koiran tavallaan ja äitini kanssa saateltiin koira matkaan eläinlääkärissä.
Typy vietti viimeiset vuodet isäpuoleni ja äitini mökkikaverina joten tämä oli oikea tapa saattaa mummukka matkaan.
Tämä oli paras palvelus mitä rakkaalle voi tässä kohtaa tehdä, silti sydän särkyi miljooniksi palasiksi.
Viimeinen rapsutus ja tassujen nuuskuttelu... Kyynelten virratessa kerroin rakkaalle kuinka jään kaipaamaan <3 <3 <3 <3
Typy on kärsinyt nivelrikosta vuosia ja sehän on sairaus mikä ei parane, pahenee vain. Viime talvena jo oli tilanne se että Typy oli välillä kolmijalkainen... Eli jalka oli niin kipeä ettei astunut sillä ollenkaan. Kevät ja lämpö kuitenkin hieman helpottivat (plus ne kaikki kipulääkkeet mitä sai).
Viime viikkoina tilanne kuitenkin paheni huomattavasti. Kipulääkkeitä Typy söi jatkuvasti. Ensimmäisen kipukohtauksen myötä opiaatit lisättiin lääkerepertuaariin jälleen ja vaihdettiin vähän muiden kipulääkkeiden annostusta.
Kipukohtaukset kuitenkin jatkuivat ja eilen viimeisin kohtaus oli liikaa. Typy toipui kohtauksesta hyvin mutta aika oli nyt täynnä. Liikaa kipua ja liikaa kyyneliä.
Typy sai nauttia viimeiset hetket mökillä, paikassa jota rakasti yli kaiken, omien ihmisten ympäröimänä. Auringonpaisteessa viimeinen venematka, eläinlääkäriin.
Isäpuoleni hyvästeli koiran tavallaan ja äitini kanssa saateltiin koira matkaan eläinlääkärissä.
Typy vietti viimeiset vuodet isäpuoleni ja äitini mökkikaverina joten tämä oli oikea tapa saattaa mummukka matkaan.
Tämä oli paras palvelus mitä rakkaalle voi tässä kohtaa tehdä, silti sydän särkyi miljooniksi palasiksi.
Viimeinen rapsutus ja tassujen nuuskuttelu... Kyynelten virratessa kerroin rakkaalle kuinka jään kaipaamaan <3 <3 <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti