Tänään on ansaittu lepopäivä.
Luojan kiitos.
Jalat huutaa hoosiannaa. Se ketä väittää että kotona ei saa tehokasta treeniä tehtyä ilman mitään välineitä puhuu kyllä soopaa.
Hassua kuinka sitä odottaa jotain ja sen saapuessa onkin kauhusta kankeana... tänään saapui tieto ranteen leikkauspäivästä. Nyt jo jännittää niin että meinaa henki salpautua.
Nukutuksesta herääminen ja toipuminen on aina minulle todella todella hankalaa. Oksettaa, taju meinaa lähteä (lähteekin useasti) ja pää on aivan sekasin iltaan saakka. Plus että viime leikkaus tähän käteen (ranteen murtuma korjattiin metallilevyllä) oli aivan kamalan kipeä jälkeenpäin. Saatika se että näin n.7v myöhemmin on varmistunut hoitovirhe kyseisessä leikkauksessa (sekä muutama muu asiaan liittyvä moka joita voin avata myöhemmin kun potilasvahinkokeskus saa toimensa päätökseen) ja käsi on kipuillut kaikki nämä vuodet. Viimeisen 2v kokoajan pahemmin ja pahemmin. Nyt ollaan tilanteessa jossa kättä särkee jatkuvasti ja 500g muropaketin nostaminen saa aikaan kipupiikin joka vie jalat alta ja ryöpsäyttää kyyneleet silmiin. Eli opiskeluiden työharjoitteluosuus on nyt sairaslomaa leikkaukseen saakka.
Odotan kovasti leikkausta, mutta pelottaa. Mitä jos leikkaus ei auta? Mitä jos oireet pahenee? Mitä jos tulee uusia oireita tai kipuja? Kuinka kipeä olen leikkauksen jälkeen? Miten nukutuksesta herääminen onnistuu? Miten saan leikkauksen jälkeen hoidettua koirat, lapset, kodin ja opiskelut? Tunnetusti olen "minä itse hoidan" tyyppiä jolle passattavana oleminen on kirosana (vaikka siitä haaveileekin salaa)
Toiveet on kuitenkin korkealla. Haluan päästä käyttämään kättäni normaalisti. Haluan nostaa lapseni reppuselkään ja vetää pulkassa. Haluan treenata yläkroppaa myös. Haluan uida ilman että päivä ja yö sen jälkeen menee panacodien voimalla. Haluan päästä eroon sormien puutumisesta, jatkuvasta kivusta ja särkylääkkeiden syömisestä.
LittleMsTassunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti